Ensimmäiseksi kävimme läheisellä näköalapaikalla ihailemassa maisemia. Sitten ajoimme pieniä, kihisiä ja kuoppaisia hiekkateitä seuraavaan kylään, jossa onnistuneesti pidimme kahvin verran sadetta. Matka jatkui auringon ja ajoviiman kuivattaessa ja satunnaisten mutakuoppien roiskeiden kastellessa. Zach onnistui kaatamaan pyöränsä kahdesti.
Ajoimme myös aikaisemmin suljetulle alueelle, jossa Joy oli pidätetty kaksi vuotta sitten. Nyt ongelmia ei ollut ja todella kauniiden kylien ja riisipeltoidyllien läpi ajettuamme alkoi kapea hyväkuntoinen asfaltti, joka mutkitellen seuraili ruskeaa jokea.
Lounas- ja juomatauon jälkeen samanlainen ohut asfalttipolku lähti vuoristoon. Ajoimme kymmeniä kilometrejä huikeaa harjannetietä auringon ja vehreiden maisemien syleilyssä niin kovaa kuin 125-kuutioiset XR:mme vain soivat.
Saavuimme illan hämätyessä Pyin oo Lwiniin, kävimme katsomassa hienoa temppeliä ja vesiputousta. Vesiputouksella nautimme vesivoimaisen karusellin kyydistä. Lopulta jatkoimme matkaa hienolle resortille. Seuraavaksi lähdemme syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti