Sitten olikin aika ajaa uudestaan kentäle ja samalla tavalla myös Jussi, Petri ja Ville saivat pyörät allensa.
Hotellilta lähdimme oppaan Zachin johdolla katsomaan Mandalayn nähtävyyksiä. Oli vuoden tärkein täysikuun päivä ja meno sen mukaista. Kaduilla oli lisäksemme kulkueita, munkkeja, ihmispaljoutta ja ajoittain inferrnaalista meteliä.
Ensimmäinen nähtävyys oli maailman suurin kirja. 729 kivistä sivua oli kukin sijoitettu omaan pieneen temppeliinsä. Niitä ja kompleksin temppeliä ihmetellessämme saimme nauttia CoCa Colan tarjoaman virvoitusjuoman, kuten tuhannet tai kymmenet tuhannet muutkin juhlijat.
Sieltä jatkoimme Mandalay-kukkulalle. Sielläkin oli paljon ihmisiä ja näkymät yli Mandalayn ja tasankojen.
Kukkulan jälkeen tankkasimme ja ajoimme katsomaan tiikkisiltaa. Väentungos täälläkin vaikeutti nähtävyyden ihmettelemistä ja auringonlaskusta nauttimista. Lopulta saimme kaipaamamme oluet.
Lähdimme takaisin pimeän laskeuduttua. Muu porukka lähti liikkeelle, mutta. Huomasin, ettei Petrin pyörä käynnisty. Jäin sitä odottelemaan hetkeksi ja lähtihän se. Petri lähti muiden ja minä Petrin perään, mutta muita ei näkynyt. Jonkun matkaa ajettuamme edessä näkyi takavaloja, jotka kuitenkin paljastuivat vääriksi.
Hiukan isompaan risteykseen saavuttuamme pysäytin Petrin, kaivoin iPhonen repusta ja lähdimme varsin karkealla OffMaps-kartalla ajamaan kohti Mandalayta. Saavuttuamme hotellille soitin Zachin vaimolle, joka sai viestin välitettyä Zachille ja reilunpuolen tunnin kuluttua loputkin olivat hotelilla.
Söimme runsaan burmalaisen illallisen nauttien paikallisten makujen kirjosta. Aterian jälkeen kertasimme tapahtumia vielä Hunter's baarissa - Mandalayn ainoassa.
--
Nyt on aamu ja sataa. Edessä pitkä ajo pienillä teillä, mutta sateessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti