Ajoimme suorinta tietä ulos Mandalaystä kohti itää. Pysähdyimme katsomaan Burman huipputeknologian keskusta Cyber Cityä, mutta paikka huokui tyhjyyttä. Villen pyörä päätti sekin hyytyä sinne. Zach lähti etsimään mekaanikkoa ja Jussi työnsi jalalla Villen päätien varteen. Mekaanikot saapuivat ja pian kertoivat kirjauksen vievän kaksi tuntia. Zach jäi korjauttamaan pyörää ja me muut jatkoimme Pyin oo Lwiniin. Pysähdyimme sotilasakatemian kohdalla ottamaan kuvia komeasta patsaasta, mutta meidät hätistettiin nopeasti eteenpäin. Jäimme Golden Triangle -kahvilaan odottamaan Zachia. Sopivien taukoantimien jälkeen Zach saapui ja matka pääsi jatkumaan.
Pian käännyimme sivutielle ja Kyaukmeen. Joukkoomme liittyi paikallinen opas Joy omalla 150-kuutioisella Jialingilla. Alkoi myös hämärtää ja laitoimme valot päälle.
Tie muuttui nopeasti hyvin pieneksi ja huonokuntoiseksi hiekkatieksi, joka nousi mutkitellen korkealle vuoristoon. Maisemista emme päässeet nauttimaan pimeässä ja vain ajovalojamme seuraten kaikenlaisia mutakuoppia ja railoja väistellen. Reilun tunnin pimeäenduroharjoituksen jälkeen saavuimme pieneen vuoristokylään ja majoituimme yhteen isoon huoneeseen kyläpäällikön vierastalossa. Meille pedattiin matto, tyynyt ja pikkuruiset täkit.
Ruoka tarjottiin päätalossa. Pyöreä pöytä, riisia ja burmalaista kotiruokaa. Vatsa tuli täyteen tälläkin kertaa. Kävimme vielä iltakävelyllä, vertailimme paikallisia viskejä ja lopulta nukuimme suloisesti aina kukonlauluun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti