Välipäivä

Reittimuutoksen vuoksi olemme Baganissa kaksi kokonaista päivää. Eilen temppelikierros ja tänään vapaata.

Minä olen nuhassa ja jäin hotellille lepäämään. Luin sähköposteja, päivittelin Facebookkia ja latasin kuvia blogiin ja kuvavirtaan. Lounaaksi nukuin löhes tunnin ja iltapäivän katselin äänittämiäni TV-ohjelmia iPadiltä uima-altaalla.

Kaikki muut lähtivät offroad-retkelle Zachin johdolla. Reissu oli puheiden mukaan hieno ja monipuolinen sisältäen syviäkin ja pitkiäkin vesistöylityksiä, mutaa, pehmeää hiekkaa ja kaikenlaista muuta hauskaa.

Leikki loppui kuitenkin kun Jussin oikeasta jalasta napsahti nivelside. Ryhmä ajoi takaisin iltapäivällä.

Jussi ensiaputaitoisinpana teippasi itse jalkansa ilmastointiteipillä kasaan ja aloitti kevyen puuduttamisen.

Vietimme loppuiltapäivän uima-altaalla, söimme kylänraitilla kuten muinakin päivinä ja lopulta painuimme pehkuihin.

Iso Buddha

Reitti- ja siitä seurannut aikataulumuutos tuottivat tälle päivälle mutkan Shweboon.

Aamu-uinti, aamiainen, tavaroiden pakkaaminen ja lähtö. Jos eilen oli kaunis ilma, niin tänään taisi olla vielä kauniimpi, siis aurinkoinen.

Ajoimme ajoin jopa kohtuullisen kelvollista asfalttia koko päivän, noin 270 kilometriä. Aurinko oli kuivannut sateet, osa jokiuomista oli jo kuivia ja jopa isot, siis yli kilometrin leveät, joet osoittivat kuivumisen merkkejä.

Puolimatkan nähtävytenä toimivat jättimäiset, siis lähes satametriset Buddhat, josta toinen tosin makasi. Urheilullisimmat kiipesivät 17 helvetillistä kerrosta seisovan Buddhan sisuksissa. Sen jälkeen tuli vastaan lukittu portti eikä korkeammalle päässyt. Nuo 17 kerrosta oli koristeltu buddhalaisen helvetin kauheuksista kertovilla maalauksilla.

Loppumatka sujui yhtä mukavasti kuin alkupätkäkin. Pysähdyimme vielä oluille sopivan rähjäiseen tai ainakin mutaiseen pikkukaupunkiin. Shwebon ykköshotelli löytyi nopeasti ja kohta lähdemmekin syömään ja Zach uhkasi viedä meidät myös karaokebaariin.

Bensa-aseman tytöt, tässä 6/7.

Shwebon hotelli

Temppelikierros

Bagan on vanha pääkaupunki, josta on jäljellä tuhansia kivisiä temppeleitä. Bagan on ehdottomasti tärkein nähtävyys Burmassa ja tärkeä maailman ihme suuremmassakin mittakaavassa.

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen odottelimme kotvan hevoskärryjämme, joita tuli lopulta kolmet. Teimme aika tyypillisen Baganin kierroksen. Temppeliltä toiselle oppaan kertoessa eläviä tarinoita temppeleiden historiasta ja matkamuistokaupustelijoiden ahdistellessa.

Pysähdyimme kahdesti oluelle ja kierroksen viimeinen kohde oli auringonlaskutemppeli, jolle sadat turistit olivat kerääntyneet kuvaamaan samaa auringonlaskua. Hienoja olivat myös vihreät vuoret vastakkaisessa suunnassa, jotka laskeva aurinko pilvien raosta valaisi.

Ilta päättyi, kuten kaikki aikaisemmatkin, maittavaan ja runsaaseen ateriaan hyvässä seurassa.

Oikotietä Baganiin

Aamu Popa-vuorella alkoi sateessa. Tunnelma ei ehkä ollyt korkeimmillaan, kun kävimme ilman matkatavaroita katsomassa kuuluisaa Popaa. Popa on näyttävä vuori, jonka päälle on rakennettu temppeli. Näkymät temppelistä ovat huikaisevat, mutta tänään nousua paljasjaloin apinanpaskavellillä liukastettuja portaita 777 askelman verran ei palkittu kuin valkoisen sadepilven sisänäkymillä. Toki matkalle ylös ja alas mahtui lukuisia temppeleitä ja satoja apinoita, jotka ahdistelivat osaa pyhiinvaeltajista.

Popalta palasimme hotellille, pakkasimme mopot ja lähdimme ajamaan sateeseen. Sade loppui pian ja saimme jopa aurinkoa, ylitimme mutavirran ja kohta huomasimme oleva me väärällä tiellä. 20 kilometriä takaisin, takaisin sateeseen ja toinen tie.

Sitten Zach ajoi ruuviin. Pienen operaation aikana Zach oppi ajamaan eturengaspainotteisesti ja burmalainen kotitalous oppi vaihtamaan XR:n takarenkaan.

Ilma parani vähitellen. Pysähdyimme palmuöljyn ja -viinan tuotantoa esittelevälle kojulle. Saimme maistiaisia, joista parhaita olivat palmusokerin ja kookoksen yhdistelmästä tehdyt makeiset.

Viimeiset kymmenet kilometrit kuivattelimme vaatteita kuivassa ilmavirrassa vaikka aurinko vielä piileskeli pilvien takana. Saapuminen kenties matkan tyylikkäimpään hotelliin, pulahtaminen huoneen edessä olevaan uima-altaaseen ja kylmän Myanmar-oluen avaaminen saivat taas tunnelmat korkeammalle.

Vettä taivaalta

Sunnuntaiaamulla satoi. Sade hellitti hetkeksi. Söimme maittavan aamiaisen Nature Hotellissa. Kalaw'n keskustassa ensimmäinen kohtaamani naispuolinen mekaanikko vaihtoi 17-piikkiset vakioeturattaat kaikkiin pyöriin sekä rasvasi ja kiristi ketjut.

Lähdimme liikkeelle ja ripotus muuttui sateeksi ja yltyi 240 kilometrin matkan aikana suorastaan kaatosateeksi. Pysähdyimme muutaman kerran matkalla pitämään taukoa ja naureskelemaan märkyyttämme. Kaikissa kuppiloissa tarjottu ilmainen kuuma tee teki hyvin kauppansa.

Umpisateessa jätimme päivän nähtävyyden eli Mount Popan väliin. Menemme sinne luultavasti huomenna. Nyt mietimme muutoksia reittiin, sillä suunniteltu reitti lienee mahdoton, koska osa teistä on huuhtoutunut pois. Burman korkeimmalle vuorelle on kivistä polkua polkua pitkin turha kuvitella ajavansa kaatosateessa ja osa polusta lienee sortunut rotkoihin. Nyt siis suunnittelemme uutta vaihtoehtoista reittiä, jotta ryhmä saadaan lauantaina lentokoneeseen.

Sääennusteiden mukaan lauantaina on myös ensimmäinen aurinkoinen päivä.

Lyhyt matka Kalaw'on

Petrin syntypäiväjuhlat terassilla jatkuivat myöhään. Muut söivät aamiaisen suunnitellusti 8.30 ja jäimme vielä tekemään internet-asioitamme muutamaksi tunniksi Ilkan kanssa, mutta juhlakalulta jäi aamiainen väliin.

Ajomatka oli lyhyt ja reilusti yli puolenvälin ajoimme kauniissa peltomaisemissa ajoin hiukan sateen urittamaa hiekkatietä pitkin. Lopulta sadetta näkyi horisontissa. Puimme sadeviittoja päällemme ja ajoimme sateeseen. Sade yltyi kohtuullisen rankaksi ja pysähdyimme mukavan ravintolan terassille pitämään sadetta. Muutaman tunnin istuskelun jälkeen lähdimme taas sateeseen, jossa viimeiset kymmenen kilometriä menivätkin.

Hotellille päästessämme olimme kaikki likomärkiä, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Jussi sadeviitattomana ehkä kaikkein märin. Ville kenties kuivin kaksiosaisen sadeasunsa ansiosta.

Nyt on kylmä, sataa ja yritän saada kehoa lämpenemään.

Lyhyt matka Kalaw'on

Petrin syntypäiväjuhlat terassilla jatkuivat myöhään. Muut söivät aamiaisen suunnitellusti 8.30 ja jäimme vielä tekemään internet-asioitamme muutamaksi tunniksi Ilkan kanssa, mutta juhlakalulta jäi aamiainen väliin.

Ajomatka oli lyhyt ja reilusti yli puolenvälin ajoimme kauniissa peltomaisemissa ajoin hiukan sateen urittamaa hiekkatietä pitkin. Lopulta sadetta näkyi horisontissa. Puimme sadeviittoja päällemme ja ajoimme sateeseen. Sade yltyi kohtuullisen rankaksi ja pysähdyimme mukavan ravintolan terassille pitämään sadetta. Muutaman tunnin istuskelun jälkeen lähdimme taas sateeseen, jossa viimeiset kymmenen kilometriä menivätkin.

Hotellille päästessämme olimme kaikki likomärkiä, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Jussi sadeviitattomana ehkä kaikkein märin. Ville kenties kuivin kaksiosaisen sadeasunsa ansiosta.

Nyt on kylmä, sataa ja yritän saada kehoa lämpenemään.

Inle

Inle-järvi on yksi Burman tärkeimmistä turistikohteista. Matalaa järveä asuttavat kalastajat ja lumpeenkutojat. Tänään saimme tuntuman järveen.

Aamulla vene nouti meidät resortin rannasta ja ensimmäiseksi ajoimme järven toiselle laidalle. Siellä kelluvieb tomaattiviljelmien läpi ja nousimme maihin katsomaan kiertäviä markkinoita.

Markkinoilta vene meidät etelään tutustumaan lumpeenkudontaan. Näimme miten varresta otetaan säikeitä ja ne kehrätään langaksi, lanka värjätään ja siitä kudotaan kauniita kankaita.

Seuraava kohde oli temppeli, jossa neljä Buddha-patsasta on saanut niin paljon lehtikultaa yllensä, että muistuttavat nyt erehdyttävästi kultaisia barbababoja. Söimme myös pienen lounaan.

Neljäs kohde oli hyppivien kissojen temppeli. Temppelissä on hienoja Buddhia ja kissoja, joita ei kuitenkaan enää hypytetä. Tällä temppelillä on ollut osuutta myös munkkien lähihistorian poliittisessa aktivismissa.

Viides ja virkistävin veneen pysähdyspaikka oli jonkinlainen hylätty kompleksi keskellä järveä. Siellä kuitenkin oli myytävänä muutama pullo kiinalaista olutta ja tilaisuus pulahtaa Inleen. Virkistävä uuden järven valloitus.

Lähdimme sadetta pakoon ja olimmekin resortilla jo neljän aikoihin. Sade on kohta ohi ja lähdemme veneellä, autolla tai jollain keinolla kaupungille syömään ja perjantai-iltaa viettämään.

Mutaa Inle-järvelle

Heräsimme hiukan normaalia aikaisemmin idyllisessä majapaikassamme ja saimme maittavan aamiaisen.

Lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle ja ajoimme pitkään alavien peltojen keskellä. Ensimmäinen kohteemme oli saksalaisomistuksessa oleva viinitila - Burmassa on kaksi viinitilaa. Tilasimme viininmaistajaiset ja saimme maistettavaksemme valko-, rose- ja punaviiniä. Ei mitään ihmeellistä, mutta ihan juotavia.

Seuraamme liittyi myös paikallisopas apuoppaineen. Heillä oli allaan skoottetri ja matka edistyi tuskalisen hitaasti. Pysähdyimme Da'o-kansan festivaaleille ja osallistuimme myös musisointiin.

Seuraavaksi käännyimme hiekkatielle ja skootterin perässä köröttämine oli yhä ahdistavampaa. Saimme kuitenkin muuta ajateltavaa kun tie muuttui saveksi ja mudaksi. Petri onnistui ajamaan ojaan ja muillakinnoli vaikeuksia. Kenties kilometrin mutapainin jälkeen tulimme kohteeseen, joka kuitenkin oli kiinni. Oppaiden ohjeet ja suositukset vaihtelivat jatkuvasti ja lopulta palasimme samaa mutavelliä takaisin.

Hiukan edempää löytyi toinen hiekkatie yli vuorten Inle-järvelle. Tien kunto vaihteli ja lopulta lähellä huippua oppaat kaatuivat skootterillaan ja siitä katkesi jarrupoljin. Otin apuoppaan kyytiin ja alkoi mielenkiintoinen kyyti alamäkeen lisäpainolla. Kaveri osasi olla kyydissä erinomaisesti, mutta tie muuttui kohtuullisen vaativaksi välillä mutaiseksi, usein kivikkoiseksi ja hyvin kapeaksi alamäeksi. Pahimmassa mutakohdassa kyytiläinen käveli, mutta ajointoa pursuava Jussi upposi saveen. Kohtuullisen jumpan jälkeen Jussin pyörä saatiin irti.

Lopulta pääsimme kaikki ehjinä alas ja paikallisoppaan apuopas jäi odottelemaan kaveriaan, jonka olisi suoriuduttava kivisestä, jyrkähköstä ja kutaisesta hiekkatiestä alamäkeen yksikseen ilman takajarrua!

Me jatkoimme matkaa varsin näyttävään resorttiin aivan Inle-järven rannalle.

Kävelimme päärakennukseen illalliselle, mutta tyylikäs ravintolasali kumisi tyhjyyttä ja oluen hinta oli kolme ja puoli euroa. Keskeytimme menunlukemisen ja jatkoimme kävellen läheiseen kylään. Siellä saimme maittavan aterian asialliseen hintaan.

Iltaa istuimme vielä terassilla katsellen järveä, kuvia matkalta ja turisten kaikenlaista - tietenkin paikallisia sikareita poltellen.